Aikuisuus lähestyy

Mun pienen pieni pallero, vauveli Huurre Huurteinen kasvaa pikku hiljaa aikuiseksi. Hetki sitten pistin merkille, että merkkailee ja tänään huomasin että jalka nousee ainakin joka toinen kerta...
Agi treenit etenee omalla painollaan ja metsäagia otetaan tasaseen mun jaksamisen merkeissä, jos en jotain näistä tee niin heti painaa omatunto, ettei Huurre saa tarpeeksi pään vaivaa. Päästiin niin hyvään treeniryhmään, että meidän kyllä kelpaa kehittyä :D
Joku viikonloppu pitäis mennä tsekkailemaan hallikisoja, että mitä Huurre niistä tykkää vai välitteleekö lainkaan. siitä kerron sitten tuonnempana

Kesäillan viettoa

Hampaat vaihtuu

Paremminkin sanottuna neulan terävät kulmurit ovat lähdössä... Ihanaaaaa :D Tilalle puskee ihanan puhtaan valkoiset vauvahampaita hieman mukavammat "aikuis"hampaat :D Etuhampaat on jo aikapäiviä sitten vaihtuneet mutta vihdoin on ne kulmuritkin lähdössä... Nyt seuraillaan lähteekö yläkulmurit ilman eläinlääkärin apua...

Hengailua

Kuumuus on aiheuttanut pientä laiskuutta lähinnä emännässä ;) Treenailtu on aamuisin ihan vaan muistin virkistykseksi. Tänään käytiin bongaamassa viimeinen (ennen seuraavia) rokotus-> Rabies, nyt on rokotukset kunnossa vielä kun tulis tuotaa ikää ja kokemusta lisää niin päästäis tositoimiin :D
Kävin ostamassa kotipihaan Honkkarista sellasen muovihökötysrenkaan (läpihyppyrenga) niinkuin paketin kyjljessä sujuvasti lukee) :D kai se on parempi kuin ei mitään ja saadaan kotosallakin treenailtua rengasta :)
Oltiin kentällä illemmalla treenailemassa,Keinua, kontakteja ja pussia. Huurre on kyllä niin valtavan mainio, kun osaa hienosti tarjota kontaktin nenäkosketusta ja vetää täysillä ja iloisena MUN KANSSA :D

Sisko ja sen Veli

Huurteen sisko Halla oli poikkeamassa, alkukankeuden ja tutustumisen jälkeen meno oli hurjaa ja vaarallisia tilanteita löytyi :D kuvia sain otettua paljon ja kuten huomaa oli valinnan vaikeus mitä kuvia laittaa esille. Oli kiva nähdä :D otetaan pian uudelleen :D

Metsäretki

Nappulavaaran Huurre

Hypättiin omaan blogiin, tarkoitus olisi pitää kirjaa agilitytreeneistä ja elämästä yleisesti. Mitään maailmanvalloitajia meistä ei tule (Huurteessa on potenttiaalia mutta minulla on liian hitaat jalat) ja senpä takia treenaillaan ihan vaan koiran iloksi ja emännän mielenterveyden ylläpitämiseksi.

Melkeinpä vuoden verran etsiskelin ja tutkailin itselleni sopivaa Shelttikaveria ja mutkien kautta sain ihanan viestin ,että vauvoja olisi syntymässä juuri tietystä (haluamastani) suvusta :D
Pitihän sitä sitten tietenkin tiedustella pentueesta ja tutustua ihmiseen kasvattajanimen takana. Onneksi sieltä löytyi mukaavankin mukavampi ihminen, kasvattaja, jonka kanssa on helppo ja mukava pitää yhteyttä.

Pentue syntyi 19.2.2011, kolme poikaa ja yksi tyttö, Yksi pojista muutti piiiitkän odotuksen jälkeen meille(kyllä 8 viikkoa on pitkä aika).
Tästä siis aloitetaan tämä blogi... Alkutaipaleen tekstejä voi poiketa lukemassa www.sussu-cakefactory.blogspot.com